Tunnettu venäläinen oppositioaktivisti Aleksei Navalnyi antoi perjantaina lausunnon, jota moni Venäjän politiikkaa aktiivisesti seuraava on odottanut jo pitkään: Navalnyi aikoo taistella poliittisesta vallasta asettumalla ehdokkaaksi presidentinvaaleissa. Oppositioaktivisti kertoi tavoitteistaan televisiokanava Dozhdin haastattelussa. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Navalnyi on kertonut presidenttiehdokkuushalukkuudestaan julkisesti. Asia päätyikin perjantaina kymmenien tiedotusvälineiden uutisotsikoihin.

Riippumattoman Dozhd –televisiokanavan haastattelussa poliitikolta kysyttiin suoraan, aikooko hän tulavaisuudessa taistella Venäjän presidentinvirasta. Navalnyi vastasi myöntävästi.

- Haluan, että maailman luonnonvaroiltaan rikkaimmassa maassa elävät kansalaiset eivät eläisi köyhyydessä, oppositioaktivisti kertoi. Aleksei Navalnyi listasi myös tavoitteikseen ”Putinin, Rotenbergin, Timtshenkon ja kumppaneiden” saattamisen oikeuden eteen. ”Kun me voitamme, he joutuvat vankilaan”, Navalnyi kertoi televisiokanava Dozhdin mukaan.

Navalnyi on ollut aktiivisesti mukana Venäjän uusien kansalaisliikkeiden syntyaallossa, joiden myötä esimerkiksi virkamiesten ja poliitikkojen korruptiota, virka-autojen käyttöä, henkilökohtaista omaisuutta ja jopa koulutustaustoja on ryhdytty julkisesti pöyhimään. Aktivistin poliittinen toiminta on keskittynyt pääosin Internetiin – suosituimpien valtakunnallisten televisiokanavien poliittisten keskusteluohjelmien vieraslistoilta hänen nimeään on sen sijaan turha etsiä.

Valtion kontrolloimien televisiokanavien Navalnyin päälle langettamasta pimennysverhosta huolimatta oppositioaktivisti on internet-aktivismillaan onnistunut tekemään itseään tunnetuksi Venäjän poliittisella kentällä. Navalnyin tunnettuus venäläisten keskuudessa on tutkimuslaitos Levada-keskuksen mukaan kasvanut viimeisten parin vuoden aikana kuudesta prosentista 37 prosenttiin. Samaisen tutkimuslaitoksen mukaan peräti 33% kansalaisista olisi aiemmin ollut valmiita antamaan Aleksei Navalnyille äänensä, mikäli tämä olisi ollut ehdokkaana presidentinvaaleissa. Viime aikoina Navalnyin kannatus on kuitenkin kääntynyt laskuun. Navalnyin itsensä mukaan suosion laskun taustalla on neljällä valtakunnallisella televisiokanavalla toteutettu, tulevaan oikeudenkäyntiin liittyvä parjauskampanja.

Sanomalehti Vedomostin parlamenttipoliitikoilta koottujen kommenttien perusteella Navalnyin menestysmahdollisuuksia pidetään vähäisinä ja oppositiopoliitikolle povataan mahdollisessa presidenttiehdokkuudessa vain noin 5-13% kannatuslukemia. Suurinta kannatusta Navalnyille ennustaa LDPR:n Vladimir Ovsjannikov, jonka mukaan Navalnyi voisi vaaleissa odottaa noin 10-13% kannatusta ”länsisuuntautuneilta ja liberaaleilta demokraateilta”. Samalla hän kuitenkin huomauttaa, että Aleksei Navalnyin kannatus ”työläisten ja maaseutuväestön” keskuudessa on vain pintapuolista.  Myös Navalnyin kiinnostusta ehdokkuutta kohtaan epäillään. Esimerkiksi Kommunistisen puolueen Viktor Gontsharovin mukaan oppositiojohtajan perjantainen lausuma on ”huomionhakuisuutta”.

Sen sijaan parlamentin ulkopuolisissa oppositioliikkeissä Navalnyin mahdollisuuksiin uskotaan lujemmin. Esimerkiksi ”Toinen Venäjä” –liikkeen johtohahmoihin kuuluva Eduard Limonov otti tiedon Navalnyin tavoitteista myönteisesti vastaan. ”Se on hyvä siirto shakkilaudalla”, Limonov totesi. Sekä Limonov, että oppositiosuuntautuneen ”RTR-Parnas” –puolueen perustajiin kuuluva Vladimir Ryzhkov kuitenkin epäilevät, että Navalnyin halukkuus-ilmoituksen taustalla on pyrkimys politisoida tässä kuussa käynnistyvää oikeudenkäyntiä, jossa oppositioaktivistia syytetään varojen hukkaamisesta niin kutsutussa Kirovles-oikeudenkäynnissä.

- Olette varmaan samaa mieltä siitä, että ”opposition presidenttiehdokas Navalnyi” kuulostaa huomattavasti uskottavammalta kuin ”bloggaaja Navalnyi”, Eduard Limonov huomautti Vedomostin mukaan.

Vladimir Ryzhkov puolestaan totesi, että mikäli Aleksei Navalvyi häviää oikeudenkäynnin, niin hänellä on nyt perjantaina julkituotujen presidenttiambitioiden ansiosta mahdollisuus saada ”poliittisen vangin” status.

Navalnyi itse on kertonut olevansa lähes varma, että hänet tullaan tuomitsemaan Kirovles-oikeudenkäynnissä. Navalnyin mukaan mahdollisen tuomion tarkoituksena on viedä häneltä mahdollisuuksia osallistua ylipäätään mihinkään vaaleihin. Dozhdin haastattelussa Navalnyi myös toisti, että häntä vastaan nostetuilla syytteillä ei ole olemassa mitään  perusteita. Asian käsittely alkaa Kirovin kaupungin oikeudessa huhtikuun 17. päivänä.

Seuraaviin presidentinvaaleihin on vielä runsaasti aikaa, joten Aleksei Navalnyin todellisia menestysmahdollisuuksia on tässä vaiheessa vielä vaikea ennustaa. Jo varsinaisen ehdokkuudenkin tiellä on rutkasti ratkaisemattomia kysymyksiä ja muuttuvia tekijöitä. Kirovles-oikeudenkäynti on vain yksi niistä.

Oman tulkintani mukaan Aleksei Navalnyin suurimman julkisuushaasteen muodostavat lopulta hänen vähäiset mahdollisuutensa tuoda poliittista toimintaansa tunnetuksi suosituimmilla televisiokanavilla, joilla Venäjällä on edelleen merkittävä rooli poliittisen agendan muodostumisessa ja poliitikkojen maineenmuokkauksessa. Tässä asiassa aika on kuitenkin Navalnyin puolella: sitä mukaa kun kansalaisten luottamus televisioon on tutkimusten valossa laskemassa, kansalaisten aktiivisuus Internetin kautta tapahtuvaan tiedonhankintaan lisääntymässä ja aktiivisten internet-käyttäjien määrä kasvamassa, myös ”television ulkopuoliset” poliitikot voivat vahvistaa asemiaan. Tällä hetkellä tosiasia on kuitenkin se, että ilman television voimakasta taustatukea, tuskin yksikään politiikan sisäpiirin ulkopuolinen taho kykenee menestyksekkäästi haastamaan television tukemia johtavia poliitikkoja. Aleksei Navalnyi on tästä “ulkoisten” oppositiopoliitikkojen joukosta tällä hetkellä yksi vahvimmista valtapoliitikkojen haastajista.

Television panna parlamentin ulkopuolisia ja potentiaalisia menestysmahdollisuuksia omaavia poliitikkoja kohtaan on niin vahva, että monille on muodostunut käsitys, jonka mukaan mahdollisia varteenotettavia seuraajia Putinille, Dmitri Medvedeville, tai muille politiikan sisäpiiriläisille ei olisi edes olemassa. ”Jos ei Putin, niin kuka sitten?” – kysytään.

Perjantain jälkeen oppositiosuuntautuneissa medioissa kysymys onkin rukattu uuteen uskoon: ”Jos ei Navalnyi, niin kuka sitten?”.